Alaselän ja sieltä jalkoihin lähinnä takareiteen ja sääreen säteilevän kivun osalta Iskias nimitystä käytetään usein kansankielessä vaivoista, vaikka syynä/aiheuttajana ei aina olekaan suoranasesti kehon voimakkain hermo, eli iskiashermo "nervus ischiadicus".
Hermon lähtökohta sijaitsee selkärangan alaosassa molemmin puolin lanneselässä, joista se jatkaa matkaa molempiin jalkoihin, missä se jakautuu pienempiin hermoihin, jotka hermottavat takareiden, säären ja jalkaterän lihaksia sekä säären ihon.
Iskiaskivut alkavat vaivaamaan, kun iskiashermo ärsyyntyy jostain kohdastaan selän ja jalan välillä. Kipu tuntuu säteilynä koko hermon alueella jalkaa pitkin aina jalkaterää kohti saakka. Oireisiin voi kuulua alaraajan kipua, pistelyä, tunnottomuutta tai lihasheikkoutta, ja joskus itse selkä voi olla myös kivutonkin. Hermo voi ärsyyntyä eri syistä. Yksi tyypillisimmistä syistä on välilevyn esiinluiskahdus lanneselässä toisin sanoen nikamien välilevyn rappeutumisesta johtuva pullistuma (tyrä), joka mekaanisesti puristaa selkäydinhermoa.
Välilevy kestää suoraa painetta hyvin, jolloin useimmiten päätelevy ja luiset rakenteet antavat ennemmin periksi. Toisaalta voimakkaille kierroille yhdistettynä eteentaivutukseen, välilevy on hyvinkin haavoittuvainen. Tällöin voi pahimmillaan syntyä välilevyn pullistuma.
Syy on siis lanneselässä, vaikka oireet tuntuvat sillä alueella, jota ärtynyt hermo hermottaa. Nikamavälilevyn rappeutumiseen vaikuttaa myös tupakointi ja liikapaino ja nimenomaan lanneselässä paine nikamiin on suurin ja välilevyt kuormitetuimmat. "Erikoista" asiassa on se että välilevyn esiinluiskahdus on ennen kaikkea suht nuorten työelämässä olevien ja terveiden ihmisten vaiva keski-iän ollessa noin 40 vuotta vaivan saaneilla.
Erona tavallisiin alaselän lihaskipuihin on juuri alaraajaan säteilevät oireet. Kipu voi olla erittäin tuskallista ja pahimmillaan estää liikkumisen. Hermoja puristava välilevytyrä voi aiheuttaa lihasten toimintakyvyttömyyden (lihasheikkous estää varpaillakävelyn tai kyykystä nousun) tai vaikeuksia virtsaamisessa tai ulosteen pidättämisessä. Akuutissa vaiheessa kaikkea kipua aiheuttavaa tulee välttää ja kannattaa olla lepoasennoissa joissa vähiten säteilyä ja kipua. Tuntemusten mukaan kannattaa kivutonta liikkumista kuitenkin lisätä heti kun mahdollista lanneselänki osalta, jotta ne lihakset vahvistuvat jotka ovat tärkeitä parantumisen kannalta.
Suurin osa välilevypullistumista paranee itsestään, joskin selvästi hitaammin kuin tavallinen selän lihaskipu. Noin puolella oireet häviävät neljän viikon sisällä alkamisajankohdasta. Täysi toipuminen oireista voi kestää kolmesta kuukaudesta yli vuoteen.
Hyvä ennaltavaehkäisevä hoito on monipuolinen liikunta esimerkiksi soutu (voi tehdä myös kuminauhan avulla kotona) ja uinti jotka edistävät välilevyjen aineenvaihduntaa ilman suurta pystysuuntaista painetta.
Akuuteissa selkäkivuissa erilaiset manipulaatiohoidot ovat laadukkaimmissa tutkimuksissa osoittautuneet jonkin verran tehokkaammiksi kuin perinteinen fysioterapia tai potilaan itse tekemä kuntoutus, jopa kroonisissa kivuissa varoen suoritetun manipulaation on todettu helpottavan lievempien välilevypullistumien oireilua, koska nikamien liikkuvuuden normalisointi vähentää pullistuman ulospäin suuntautuvaa voimaa ja siten myös hermoärsytystä. Manipulaatioon yhdistettävä tai pelkästään suoritettava (venytys)/ mobilisaatio puolestaan helpottaa joidenkin rakenteellisten vaivojen, kuten nikaman liukumien oireita.. Rankaa eri tavoilla hallitusti venyttämällä/vedolla saadaan selkänikamille tilaa, kun nikamat erotetaan toisistaan, jolloin kipua voidaan lieventää.
Lähteitä ja kirjallisuutta asiasta mm.:
Selän rakenne, toiminta ja kuntoutus, 1998; Koistinen, Airaksinen, Grönblad, Kangas
Kuntoutusjumppa: Linus Johansson
www.terveyskirjasto.fi
