Potkunyrkkeily                          

Otteluasento ja liikkuminen

Lähtökohtana on hyvä tasapainoinen perusasento, josta mahdollisimman vaivaton suorittaa erilaiset lyönti- ja potkutekniikat, sekä puolustautumisen.
Liike tapahtuu mahdollisimman lähellä lattian pintaa. Eteenpäin mentäessä etummainen jalka liikkuu ensin taaimmaisen jalan seuratessa, taaksepäin liikuttaessa päinvastoin. Myös sivuttaisliikkeessä liikkeen puoleinen jalka johtaa ja toinen seuraa perässä. Hyvän tasapainon säilyttämiseksi jalat eivät koskaan mene yhteen tai ristiin.

- Seistään hartioiden levyisessä ja pituisessa haara-asennossa ns. vahvempi käsi ja jalka   taaempana.
- Kylki ja rintamasuunta eteenpäin viistoon käännettynä, vaihdellaan tarvittaessa vastustajan liikkeen mukaan, jolloin osumapintaa vähemmän ja väistöt sekä omat vastaliikkeet (lyönnit, potkut) helpompi toteuttaa tasapainoisesta asennosta
- jalkaterät osoittavat etuviistoon, polvinivelet pienessä koukussa ja paino on jalkojen päkiöillä
- Ylävartalon asentoa voisi kuvata "huonoksi ryhdiksi" ollaan siis vähän kumarassa, jotta suojausasento on hyvä, eli kyynärnivelet ovat koukussa, olkavarret suojaavat vartaloa ja kädet kasvoja blogatakseen vastustajan iskut ja leuka on laskettuna hieman rintaa kohti.

Toiminnallinen anatomia

Oikean otteluasennon ylläpito ja vartalon suojaus vaatii ympäröiviltä lihaksilta hyvää lapaluiden staattista vakautta ja tasapainoa.

Asennon ylläpitämiseksi käytetään seuraavia lihaksia, jotka huolehtivat lapaluiden neutraaliasennosta ja estävät niiden hallitsemattoman eteenliukumisen: epäkkäiden eli trapeziuksen ylä- ja keskiosa, romppareiden (rhomboideus minor ja major), sekä sahalihas (serratus anterior), joka huolehtii rintakehän puolella lapaluiden stabiloimisen rintakehään.

Lapaluun hallinnan pettäminen aiheuttaa lapaluun eteenliukumisen ja uloskiertymisen sekä olkanivelen kiertymisen eteen ja -sisäänpäin.
Tämän seurauksena vartalon suojaaminen olkavarsilla on vaikeaa ja jatkuva lapaluun eteenliukunut asento altistaa olkanivelkivulle- ja vaivoille sekä ongelmille kiertäjäkalvosimen lihaksistossa ja jänteissä.
Otteluasennon säilyttämisen kannalta tärkeitä lihaksia ylävartalossa ovat myös selän isot lihakset Latissimus dorsi ja trapeziuksen alaosa, koska olkavarren lähentäjinä ne pitävät olkavarret vakaammin vartalon sivulla.
Kiertäjäkalvosimen lihakset (supraspinatus, infraspinatus, teres minor, subscapularis) stabiloivat olkaluun pään keskelle nivelkuoppaa, jolloin ne toimivat vastavaikuttajalihaksina deltoideuksen liikuttaessa olkaluuta ylöspäin. Liiallinen olkaluun pään ylösliukuminen ahtauttaisi olkavarren liikkeitä ylöspäin, jolloin jää jänteitä ja hermoja pinteeseen lapaluun pään ja olkavarren väliin.

Pään ja kaularangan asennon ylläpitäminen otteluasennossa vaatii hyvää kaularangan hallintaa. Tärkeässä roolissa asennonhallinnassa ovat kaularangan syvät koukistajat, mm. longukset (colli, capitis), rectus capitikset (anterior ja lateralis). Nämä lihakset ylläpitävät
kaularangan notkoa ja tukevat kaularankaa pinnallisten koukistajien (sternocleidomastoideus, scalenus anterior) tekemien suurempien liikkeiden aikana. Kaularangan syvien koukistajien alentunut kestävyys on yhdistetty lisääntyneeseen kaularangan notkoon, niskakipuihin ja
niskaperäiseen päänsärkyyn.

Hallinnan merkitystä korostavat entisestään päähän kohdistuvat potkut ja lyönnit.
On siis tärkeää treenata ja vahvistaa myös kaularangan syviä koukistajia, koska sillä voidaan vaikuttaa ja ehkäistä pitkäaikaisesta kuormituksesta ja myös akuutista traumasta johtuvia vammoja ja vaivoja yleisestikin.

Kiinnostus kirjoittaa ja selvittää juuri potkunyrkkeilyn toiminnallista anatomiaa hieronnan näkökulmasta johtuu mm. siitä, että hieronnan ja siinä yhtenä osa-alueena olevan urheiluhieronnan näyttötutkinnon osalta on tehtävänä tehdä säännöllinen hoito- ja hierontasuunnitelma jonkin lajin urheilijalle.

Itse sain asiakkaaksi n.20 vuotta potkunyrkkeilyä harrastaneen mieshenkilön, jolle tehtiin lihastasapainokartoitus sekä hoitosuunnitelma, sekä käytiin yhdessä läpi, mitkä paikat lajissa eniten rasittuvat. Suurella kuormituksella potkunyrkkeilyssä ovat ainakin yläselkä sekä reidet.

Yllä olevassa kirjoituksessa toiminnallista antomiaa lähinnä perusasennon ja liikkumisen osalta. Myöhemmin lissee sitten lyönti -ja potkutekniikoiden osalta.

Itse en ole lajia harrastanut, paitsi muutaman kerran kokeiluna. Taustaa kuitenkin nuoruudessa jonkin verran myös itsepuolustuslajeissa kahden eri tyyppisen karaten ja judon osalta, mutta vahvimpana itsensä puolustus lajina omalla osalla on tuo juoksu :).