Ekavekara -runner's high

Olin saanut vuonna 2008 juoksemani 3:30 ajan perusteella lähtönumeroksi 2400 alkuisen nron, joka oikeutti lähtöpaikan C-ryhmästä. Tuosta olikin suht hyvä lähteä kisaan, koska laitoin ajanoton päälle heti laukauksesta ja lähtöviivan kohdalla olin 41 sekunnin päästä, kun esim. D-ryhmässä joillain meni jo 4 minuuttia. Alku ruuhkassa ensin kävellen sitten tepsutellen ja lopuksi hölkäten. Ihmismassaa oli sen verran paljon edessä ja takana, että koitin mennä vain virran mukana ensimmäisen 5 kilometriä. Noin 8 kilometrin jälkeen alkoi tulla paremmin tilaa juosta, vesihuoltopisteille mentäessä sai olla kyllä tarkkana, kun väki ryntäili joka suuntaan. Vauhdin sain pidettyä yllättävän hyvin tasaisena koko matkan eikä västerbron siltakaan tuottanut ongemia pahemmin. Ongemia oli lähinnä lopussa 38 kilometrin jälkeen jalkojen kimmoisuuden vähentyessä alaselkä vaivasi, sekä aivan viimeisellä kilometrillä, myös elimistö oireili, mutta maaliin pääsiin kuitenkin ilman minkäänlaisia ylimääräisiä pausseja. Alla kisajärjestäjien sivuilta kisan kulku omalta osalta eli hyvin tuli selkiä vastaan 5 km > maaliin, kun tuli yli 1100 juoksijaa ohitettua.

 

Kauden päätavoite juoksun osalta onnellisesti takanapäin. Matkaan lähdettiin kauhajoen maratoonareiden bussilla klo 14 perjantai-iltapäivänä. Linja-autossa oli yli 300 maratonia juosseita ja sitten vastaavasti ensikertalaisia. Itse lukeudun amatöreihin, koska onhan tämä vasta toinen koko maraton ja eka Tukholmassa omalta osalta. Turun termnaalissa oltiin sitten vähän ennen 19 illalla ja tapahtui sellainen hassu juttu, että jo laivaan menomatkalla tullissa minut ohjattiin tullimiesten tarkastukseen. Onneksi vain pintapuoliseen, mistä lie johtunu sivuun otto, koska olin selvinpäin juoksutakki päällä jne. No siitä päästiin sutjakkaasti eteenpäin, kun heillekkin selvisi että ollaan mmenossa ja repussa pääasiassa vaatteita. Tukholmaan rantauduttiin laivan aamupalan jälkeen ja tehtiin bussilla kierros juoksureitillä. Tämän jälkeen stadionin läheisyyteen bussi parkkiin ja odottamaan kisan alkua. Oli kyllä niin hieno keli ottaa aurinkoa nurtsilla, että kyllä siinä odotusaika meni nurisematta. Pikkuhiljaa ympärille kerääntyi kaikenmaalaisia juoksijoita sekä paikallisia perheitä piknikille nauttimaan kesäpäivästä.

Eilen keskiviikkona tuli sitten tehtyä viimeistelylenkki koskien lauantaista Tukholman Maratonia. Vähän meni vaikeemman kautta tämäkin viikko, kun maanantai iltana alkoi mahakin rutisemaan ja tuli sitten yö nukuttua huonosti. Epäilykset kohdistuivat päivän ruokaan, koska toisellakin samaa ruokaa syöneellä oli samoja ongelmia. No anyway keskiviikon lenkki tuli tehtyä suunnilleen sellaista vauhtia mitä olis aikomus juosta Tukholmassa elikkä 4:45 min/km. Lenkki oli 13 kilsaa, joten nähtäväksi jää riittääkö puhti vielä 29 lisäkilometrille, mutta mennään tuntemusten mukaan. Nyt jo tuleva reissu vähän jännittää, kun on niin monta elementtiä kehissä jotka askarruttavat, mutta mielenkiinnolla lähden matkaan ja toivon mukaan tuomisina on pussillinen onnistumisia ja ilon hetkiä.

Alkaa oma kenkäkaappi olla pian niinkuin Imelda Marcosilla aikanaan hänellä oli korkokenkiä, kun taas itsellä tuntuu noita juoksukenkiä karttuvan. Tuli lähdettyä pari viikkoa sitten Seinäjoelle Supersportin tukkutorille ja siellä oli niin vastustamaton tarjous etten voinut sitä ohittaa, elikkä käsiin tarttui tämän vuoden mallia olevat Asics Ds Trainerit, jotka lähti hintaan 39€ (ovh 189) , kun oli vielä omaa kokoakin jäljellä. Kuvassa uudet läpsyttimet odottamassa käyttöä.

Viime viikko ollutkin sitten takkuista. Nukkumisvaikeuksia ja ressiä omien perheongelmien johdosta, ehkä edellä mainittujen asioiden takia tuli sitten flunssa ja kuumetta. Torstaina vielä koitin käydä lenkillä, kun ajattelin ensin että tukkoisuus johtuu jostain allergiasta, koska siitepölykausi pahimmillaan. Parina päivänä otin jo allergialääkkettäkin vaikkei minulla ole todettukaan varsinaisesti mitään allergiaa, mutta syyksi tukkoisuuteen sitten paljastuikin tuo flunssa. sinänsä harmittaa koska Tukholman maratoniin enää kaksi viikkoa, joten jäi viimeiset pitkät lenkit tekemättä, mutta toisaalta parempi että on kipeä nyt kuin h-hetkellä. Pitää vain toivoa että tauti menisi mahdollisimman nopeasti ohi.

Sunnuntain helteellä tuli avattua oma rullaluistelu kausi viime vuonna kirpparilta ostetuilla K2 luistimilla. Vähän vasen luistin puristaa kantapäästä ja pikkaisen vaatii totuttelua nuo luistimet verrattuna vanhoihin jo ainakin 12 vuotta käytössä olleisiin Oxygeneihin. Luistimet kyllä rullaa hyvin, mutta jotenkin tuntuu, että noiden kisko ja pyörät ei tue takaa niin hyvin kun vanhoissa. Muutaman kilsan jälkeen alkoi sitten sujumaan suht hyvin ja säärissäkin tuntunut jäykkyys alkoi kadota. Se mikä otti päähän luistellessa oli nämä tiemestareiden korjaukset pyöräteillä olevien halkemien osalta. Sinänsä ihan hyvä että paikataan, mutta kun se tehdään sillä kiiltävällä liukkaalla piellä niin se aiheuttaa luistellessa sen että saa olla erittäin tarkkana missä potkaisee vauhtia, koska noista kohdista lipsuu ja taas uria sekä halkeamia pitää muuten varoa. Itse olen luistellut about 15 vuotta inline rulliksilla vaasan ja mustasaaren pyöräteitä eikä ne oo aikaisemmin ollut noin huonossa  kunnossa, joitain kaivauksia ja tietöitä aina on, mutta nyt noi halkeamat ja paikkaukset ulottuu monien kilsojen matkalle ja vaikea löytää hyviä baanoja. Toivottavasti kaupungilta irtoaa tienkorjausrahoja kunnoolliseen asfaltointiin kesäksi.

 Rullistelin lukemaan lehteä vanhempieni luo ja takaisin. Matkaksi tuli 18 km ja kesto 53:19 eli keskivauhti 2:58/km

Torstaina innostuin lähtemään vauhtikestävyys lenkille tarkoituksena testata, josko lähtis seinämaratonille juoksemaan varttimaratooni lauantaina. Lenkki men ihan hyvin. Kiersin tuon rompan kierroksen joka forerunnerin mukaan näytti olevan 13 km. Keskivauhti n 4:30/km ja yhteensä lenkin kesto 59:17. Perjantaina tuntuikin tuo lenkki sitten vasemmassa pohkeessa sen verran, että päätin jättää lauantain kisat väliin, joten vanhin likkakin sai kuskin sitten superisosleirille lähtiessä. Pikkaisen harmitti, kun sunnuntaina näin tuloksista, että olisin aikojen perusteella voinut voittaa kisan, vaikka eihän sitä tiedä miten helle ja päivän kunto olis ollu kohillaan, mutta säästellään nyt jalkaa tuonne Tukholmaan, koska se on se main goal.

Parina päivänä tuli käytyä lähinnä pyöräilemässä, kun töistä on sellainen pyöräilykampanja, jossa lasketaan kuinka paljon hiilivetyä tai jotain säästyy per ajettu kilometri ja samalla tuossa tuetaan Perun ihmisiä tietyllä rahasummalla lopuksi. No tänään tuli käytyä taasen lähi pururadalla juoksemassa, minkä lasken treeniks tota maratonia varten, tällä kertaa ei näkynyt käärmeitä ainoastaan koiranulkoiluttajia ja sauvakävelijöitä. Pari kevyt vauhtista 2,7 km kierrosta ja sitten yksi kierros rennon reippaasti itseä tyydyttävään aikaan 10:19, jonka jälkeen vielä kilsa verrytellen. Nyt voi hyvällä omatunnolla vähän herkutella illalla (taas).

Iltapäivällä lähdin sitten pitkälle juoksulenkille, koska on muutama päivä töistä vapaata. Lähdin ensin pururadalle, jossa sitten ajatuksissani olin juosta keskellä juoksubaanaa olevan täysikokoisen kyyn yli. Huomasin käärmeen kuitenkin n. 5 metriä ennen ja kaistaa vaihtamalla ohitin sen takakautta. Kyy jatkoi rauhassa auringossa köllöttelyä. Tavallaan osaan nykyään odottaa, että tuolla voi törmätä kyihin, koska tämä oli jo kolmas elävä kyy noilla paikkeilla pururataa parin vuoden aikana enkä siten yllättynyt vaikkakin olin jonkin verran keskittynyt juostessani kelaamaan läpi kaikenlaisia asioita, joten hyvä että reaktiot toimi ton verran vauhdissa. Harmitti ettei ollut kännyä mukana etten voinut kuvata siiä, koska oli aika kuvauksellisessa luikertelu asennossa eikä kerällä. Toisella kierroksella ei enää näkynytkään muuta kuin luikertelujäljet hiekalla siinä kohtaa. Tästä matka jatkuikin sitten pyöräteille. Juoksenneltua tuli yht. 25 kilsaa ja aikaa kului 2 h 17 minuuttia.

Työpaikalla jonkinlainen valtakunnalinen pyöräilykampanja, jolla autetaan mm. Perun ihmisiä. Tarkoitus olisi liikutin.fi sivustolla kirjata Toukokuun ajan pyöräilyt oli se sitten työmatka tai muuta ajoa. Lähdin aamupäivällä ensiksi fillarin kanssa tuonne MySportsiin, jotta sais tohon housuntappaja rattaaseen suojan päälle eli isoin eturatas ehti talven aikan repiä kahden housun lahkeita, mutta nyt onneksi liikkeessä oli sopiva ketjun -ja rattaansuoja, jonka paikan fillarimies asensikin saman tien, jolloin pääsinkin sitten jatkamaan lenkkiä. Tein sellaisen kevyemmän lenkin kaupungin rantoja pitkin. Matkaksi tuli 21 kilsaa ja kesti noine suojan asennuksineen vähän päälle tunnin.